Kenelle Kristus vielä “syntyy” suuren mullistuksen jälkeisessä maailmassa?

Kirjoittaja: Sebastian Slatinein ja Romanațilorin piispa.

Joka joulukuu Herran maallinen syntymä uudistaa ja elvyttää maailman ja antaa sille uuden elämän toivon. “Jumalan Pojan inkarnaatio on ainoa uusi asia auringon alla”, sanoo pyhä Johannes Damaskolainen. Juuri tämä uutuus on jakanut historian kahtia – aikaan ennen Kristusta ja Kristuksen jälkeen – ja tämä ikuinen uudistus ei koske ainoastaan Vapahtajan persoonaa, vaan myös Hänen työtään ja Hänen jumalallista ruumistaan, Kirkkoa. Näin Kirkkoon yhdistynyt ihminen on uusi – aina uusi luomus kaikissa kokemuksissaan matkalla kohti pelastusta, pyhittymistä ja Jumalan kaltaisuutta.

Viime aikoina olemme kuitenkin kuulleet yhä enemmän ja enemmän eräästä virtauksesta, joka ansaitsee huomiomme, koska se on osoittautumassa erityisen vaaralliseksi ihmiselle. Sitä kutsutaan nimellä “Great Reset”. Mitä se tarkoittaa? Suuressa uudelleenkäynnistyksessä on kyse maailman rakenteellisesta muutoksesta eli maailman purkamisesta kaikilta osin, niin ettei mikään ole enää niin kuin ennen – mikään ei ole Jumalan luomassa järjestyksessä. On arveltu, että erityisesti lapset ja nuoret tavoittelevat uutta ja käyttävät tätä luonnollista impulssia edistääkseen luonnottomia muutoksia tai jopa muutoksia, jotka ovat vastoin viime aikoihin asti yksimielisesti hyväksyttyä olemusta ja normaaliutta. Seurauksena on ihmisen uudestisyntyminen – mutta ei “vedestä ja Hengestä” (Joh. 3:5) – vaan yksinomaan “aineesta ja ideologiasta”. Hän haluaa toisin sanoen tuhota Jumalan uskoon, uskonnollisiin arvoihin ja periaatteisiin mutta myös auktoriteetin kunnioittamiseen, vaurauteen ja demokratiaan sopeutuneen ihmisen ja luoda uuden ihmisen, joka pohjautuu muihin periaatteisiin ja arvoihin. Lyhyesti sanottuna tätä on uusi maailmanjärjestys.

Tähän törmäämme yhä useammin nyky-yhteiskunnassa:

  • Itsenäiset ihmiset, jotka julistavat olevansa vapaita Jumalasta, koska he luulevat olevansa jumalia.
  • Hallitsijat, joilla on yli-inhimillisiä pyrkimyksiä ja jotka vaativat vallan huipulla ollessaan muilta sokeaa luottamusta ja tinkimätöntä kuuliaisuutta, vaikka kansa oikeuttaisikin valtaa heille yhä vähemmän ja vähemmän.
  • Miehet teeskentelevät olevansa naisia ja naiset teeskentelevät olevansa miehiä, tai jotain muuta LGBTIQ-spektristä. He ovat niitä, joiden oikeuksia viranomaiset edistävät ja suojelevat meidän ja muiden oikeuksien loukkaamisen kustannuksella – enemmistön vainoaminen vähemmistöjen hyväksi.
  • Ihmiset, jotka kiistävät todisteet biologisesta perimästä ja väittävät, että mitään ei saa syntyessään, että ei ole mitään luonnollisia lahjoja, vaan että kaikki on iskostettu meihin ja meidät on kasvatettu niin. He sekoittavat siis tarkoituksellisesti sukupuolen ja sukupuoli-identiteetin, joita voi olla yli 100 erilaista, kuten nähdään. Tämän vuoksi jotkut ihmiset rekisteröivät lapsensa syntymän yhteydessä sukupuolella X, jotta lapset voivat sitten itse päättää, milloin, miten ja haluavatko he saada yhden (tai useamman) sukupuolen.
  • Lapset, jotka saksalaisen, niin sanotun suojelujärjestön Barnevernetin tapaan riistetään väkisin perheistään sillä verukkeella, että heidän vanhempansa ovat liian uskonnollisia tai liian konservatiivisia.
  • Lapset, joille kouluissa opetetaan ilmoittamaan vanhemmistaan poliisille mitä merkityksettömimmistä syistä sillä periaatteella, että lapset “vapautetaan vanhemmistaan. Niin koulujen pitäisi tehdä.” 
  • Pyrkimykset liialliseen globalisaatioon ja jopa maailmanlaajuiseen diktatuuriin, kuten yksityisomistuksen lakkauttaminen, kansallisen itsenäisyyden purkaminen, yksityisyyden uhraaminen henkilökohtaisen turvallisuuden vahvistamisen nimissä, palkkajärjestelmän purkaminen “hyväntahtoisten” valtiollisten etuuksien hyväksi ja muut vastaavat pyrkimykset – kaikki niin sanotun yhteisöllisen hyödyn nimissä. Näiden pyrkimysten samankaltaisuus marxilaisten ja kommunististen periaatteiden kanssa ei ole suinkaan sattumaa.

Kun edellä mainitut toimenpiteet on toteutettu, 

  • uusi ihminen ei enää uskoisi Jumalaan vaan niihin, jotka ovat “luoneet” hänet uudelleen – tämän maailman nukketeatterin mestareihin ja heidän väliaikaisesti valtioiden johtoon asettamiinsa nukkeihin.
  • uusi ihminen, joka on tähän asti ollut luonnostaan sidoksissa perheeseen, kirkkoon ja kotiin, hylkää nämä vanhentuneiksi katsotut instituutiot ja hyväksyy niiden tilalle uusia, naurettavuuden rajamailla liikkuvia elämänkatsomuksia, kuten poliittisen korrektiuden ja syrjinnän liiallisen pakkomielteen.
  • perheestä, joka eiliseen asti tunnustettiin yksimielisesti “yhteiskunnan ytimeksi”, tulisi – kuten joissakin paikoissa jo onkin – kahden ihmisen yksinkertainen liitto, sukupuolesta riippumatta, jotka luonnollisten lasten puuttuessa “saalistavat” niitä, jotka tulevat järjestelmään sopimattomista perheistä.
  • muuttuisivat kirkot, joissa uskovaiset ihmiset ovat vuosisatojen ajan löytäneet hengellisen lohdutuksen, sosiaalisiksi tiloiksi, esiintymispaikoiksi (länsimaissa on jo näin) tai pelkiksi museoiksi menneisyydestä, joka koetaan liian takapajuiseksi.
  • isänmaa, jonka puolesta esi-isämme uhrasivat henkensä, nähtäisiin nationalistisena villityksenä ja pelkkänä maakuntana liittovaltiossa, jolla ei ole historiaa eikä siten identiteettiä.
  • demokratiasta, joka on johtanut Amerikan kaltaiset valtiot sivilisaation ja vaurauden huipulle, voi tulla vanhentunut käsite, koska ihmiset eivät enää kykene päättämään omasta kohtalostaan.
  • tähän asti suuresti kunnioitettuihin perustuslakeihin kirjattuja ihmisoikeuksia, joita yleismaailmalliset instituutiot arvostavat suuresti, voi pakkorokotusten aikakaudella vaatia vain kasvomaski kasvoillaan ja lukittujen talojensa ikkunoista käsin, sillä ulkona on jatkossakin pandemioita ja lockdowneja.
  • vapautta, johon edes Jumala “ei uskaltanut koskea”, rajoitettaisiin ankarasti, koska maailman uusilla herroilla ei olisi Hänen pitkämielisyyttään, kärsivällisyyttään eikä rakkauttaan.

Veljet,

Ihmettelette varmaan, miksi joku haluaisi silpoa maailmaa tällä tavalla, miksi joku haluaisi purkaa näin. Miksi muuten, jos ei poistaakseen Jumalan kädenjäljen luomakunnasta? Hänen pois pyyhkiminen ihmisen perimästä hinnalla millä hyvänsä johtaa siihen, että suuren uudelleenkäynnistyksen arkkitehdit voivat sanoa  “luoneensa” tämän uuden maailman ja siten olevansa sen laillisia herroja.

Keitä ovat nämä uuden maailmanjärjestyksen “valistuneet arkkitehdit”? Olet varmasti kuullut termin “eliitti” useammin, kuin kerran. Niin he haluavat kutsua itseään. Todellisuudessa he ovat maailman todellisia nukketeatterinjohtajia, joita ei juurikaan tunneta, mutta joita maailman väestönkasvu ja erityisesti sen tottelevaisuuden puute häiritsee yhä enemmän. Nämä ovat ihmisiä, jotka ovat lähteneet rakentamaan erilaista maailmaa. Ihmiskunnan historia on kuitenkin täynnä esimerkkejä suurista sivilisaatioista, jotka ovat romahtaneet itsensä ylistämiseen ja jotka moraalisen vapaamielisyyden kultti on. Saako tämä uusi maailma, joka on yhä halukkaampi kieltämään sekä Jumalan, Hänen asettamansa moraaliset periaatteet että sosiaaliset ja kulttuuriset perusinstituutiot, paremman kohtalon kuin nuo menneet sivilisaatiot?

“Syntyykö” Kristus tällaiseen maailmaan? Ja jos näin on, niin ketä varten, kun uusi ihminen ilmoittaa yhä enemmän, ettei Kristusta enää tarvita ja ettei hänen uusilla periaatteillaan ole mitään yhteistä Evankeliumin käskyjen kanssa? Tämä on kysymys, joka huolestuttaa meitä tänä päivänä, kun näemme Jumalan maailman murenevan silmiemme edessä niin kutsutun edistysmielisyyden “vasaran ja sirpin” alla; kun tämän maailman hallitsijat, jotka ratsastavat erityisesti luotujen kriisien – terveyskriisin, poliittisen kriisin, talouskriisin, sosiaalisen kriisin – aallonharjalla, ovat valmiita “sytyttämään” Jumalan luomakunnan tuleen, kuten keisari Nero, joka Rooman jälleenrakentamisen varjolla sytytti tuleen koko kaupungin asukkaineen.

Rakkaat ystävät,

Tiedän, että syntymäjuhlan kaltaisena juhlana olisitte odottaneet pikemminkin rohkaisun ja toivon sanoja kuin näiden pelkojen sanoittamista, olivatpa ne kuinka perusteltuja tahansa. Tiedän, että olisitte toivoneet enemmän optimismia tämän maanpäällisen maailman suhteen, mutta meidän tehtävämme Kirkon miehinä on ensisijaisesti kasvattaa luottamusta tuonpuoleiseen taivaalliseen maailmaan, varsinkin kun tämä maailma on jatkuvassa rappeutumisen tilassa. Eikö apostoli Paavali kiinnitä huomiomme siihen, että “meillä ei ole täällä pysyvää kaupunkia, vaan me odotamme tulevaa” (Hebr. 13:14)? Eli vaikka elämme maan päällä, olemme taivaan kansalaisia? Siksi meidän pitäisi nauttia tästä elämästä vain seuraavaa elämää silmällä pitäen!

Ja vielä yksi asia: älkäämme antako tämän elämäämme tällä hetkellä terrorisoivan viruksen pelon vaikuttaa uskoomme! Muistakaa Sana, joka sanoo: “Sillä jos me elämme, niin me elämme Herralle, ja jos me kuolemme, niin me kuolemme Herralle; elämme tai kuolemme, me kuulumme Herralle.” (Room 14:8). Älkää unohtako Herran kehotusta, joka kertoo meille: “Älkääkä pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät kykene tappamaan sielua, vaan pelätkää pikemminkin sitä, joka kykenee tuhoamaan sekä sielun että ruumiin helvetissä!” (Mt 10:28)! Suojautukaa sairauksilta, mutta älkää antako niiden ottaa valtaa teistä! On ihmisiä, jotka viruksen pelossa ovat katkaisseet yhteytensä Jumalaan ja Kirkkoon tai vaipuneet masennukseen. He eivät ole sairastuneet koronaan, mutta he ovat sairastuneet sen pelossa. Ei! Sairauteen ei pidä suhtautua näin, vaan täysin luottavaisesti siihen, että ilman Jumalan tahtoa “ei hiuskarvaakaan päästäsi menetetä”. (Lk 21:18). Emmekö unohda, että Hän ei ole vain elämän Herra, vaan myös kuoleman Herra, sillä “Hän voitti kuoleman – “tallomalla kuoleman jalkoihinsa”?”.

Saatat kysyä: Miksi Jumala salli tämän kauhean koettelemuksen kohdata ihmiskuntaa riippumatta siitä, kuka sen suunnitteli ja miksi? Vastaus voi olla vain yksi: Syntiemme tähden. Liian monet meistä ovat eksyneet liian kauas Hänestä. Liian monet meistä olivat alkaneet pitää itseään jumalina. Tai luulen, että on olemassa toinenkin vastaus: hän osoittaa meille tämän elämän mitättömyyden verrattuna tuonpuoleiseen (Saarnaaja 1:2). Me kaikki kiinnymme liikaa maallisiin asioihin ja unohdamme taivaalliset asiat. Mutta Jumala ei luonut meitä tätä maailmaa, vaan toista maailmaa varten. Muistakaa, että ihminen tuli maan päälle erehdyksen vuoksi! Kyllä, esi-isiemme Aatamin ja Eevan virheen vuoksi meidät kaikki lähetettiin tänne valmistelemaan itseämme perusteellisemmin paratiisiin, johon emme osoittautuneet kelvollisiksi. Ja nyt kun Jumala näkee, ettemme enää ota vakavasti valmistautumistamme taivaan valtakuntaan, emmekä edes halua kuulla siitä, miten muuten Hän voisi tehdä meidät tietoisiksi tämän elämän mitättömyydestä, ellei osoittamalla meille aika ajoin, kuinka kuolevaisia me olemme?

Älkäämme siis surko liikaa, älkäämme menettäkö toivoa! Ei heidän vuokseen, jotka haluavat olla maailmamme uusia herroja, jotka kaappaavat ja valtaavat sen, ei sairauden tai edes kuoleman vuoksi. “Kaikki paha johtaa hyvään”, sanoo romanialainen. Pahuuden täytyy tehdä meistä parempia, koska Jumala sallii sen tuodakseen meidät lähemmäs Häntä, jotta voimme helpommin irrottautua tästä elämästä ja haluta toista elämää vieläkin enemmän.

Eikö teidän mielestänne ole aika tulla vielä tietoisemmaksi sanoista, joita laulamme jokaisessa liturgiassa: “Autuaita olette te, kun teitä herjataan ja vainotaan ja puhutaan kaikki pahat sanat teitä vastaan valheellisesti minun tähteni! Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaassa” (Mt 5:11-12)? Iloitkaamme siis, älkäämme surko! Iloitkaamme siitä, mitä Jumalasta on jäljellä Hänen maailmassaan! Se, mikä edelleen identifioi ja yhdistää meidät Häneen. Se, että voimme edelleen palvella Häntä, että voimme edelleen rukoilla kirkoissa, että voimme edelleen kirjoittaa näitä rivejä vapaina, että Hän “syntyy” edelleen maan päälle joka joulukuu. Ja kun kaikki on ohi, voimme iloita siitä, että “meidän nimemme on kirjoitettu taivaaseen” (Lk 10:20)! Siellä on todellinen Isänmaamme, jonka puolesta kannattaa taistella kovasti, jonka puolesta meidän on pyrittävä olemaan menettämättä sitä, vaan hankkimaan se meille kaikille ikuisiksi ajoiksi! Aamen.