Kirjoittaja: Kilian Wünsch
Elämme langenneessa maailmassa – emmekä vain eilisestä lähtien. Silti varsinkin konservatiivisissa piireissä kuulee yhä uudestaan ja uudestaan, että x vuotta sitten maailma oli vielä ehjä. Ja kyllä, voi olla, että viimeisten 10, 20, 50, 100 vuoden aikana yhteiskuntamme poliittiset ja ehkä myös moraaliset olosuhteet ovat huonontuneet. Tämän voisi jopa perustella raamatullisesti: Jos vielä muutama sukupolvi sitten ihminen tunsi suoraan “Aatamin kirouksen”, niin Raamatun sana oli vielä kirjaimellisesti voimassa: “Otsasi hiessä sinun pitää syömän leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinä olet otettu. Sillä maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman.” (1. Moos. 3:19).
Silloin pelto piti viljellä itse, mutta nykyään “jokapäiväinen leipä” tulee monille supermarketista, ja kaikki mahdolliset synnit ja intohimot ovat vaivattomasti saatavilla pienen laitteen kautta. Yhdellä napsautuksella pääset sinne, minne ennen jouduit matkustamaan useita tunteja – usein kävellen. Kuningas Salomon sana on kuitenkin edelleen totta: “Mikään ei ole mitään uutta auringon alla” (Saarn. 1:9). Meidän aikamme löytää myös raamatullisen vastineen: Korintin kaupunki. Monin tavoin se on lähellä nykyaikaista suurkaupunkia kaikkine siihen liittyvine ominaisuuksineen: kukoistava talous, erityinen innostus lääketiedettä ja taidetta kohtaan, mutta myös omaleimainen kapakkaelämä. Pyhä apostoli Paavali kirjoittaa, että jopa pakanoiden huorinteko ylitettiin Korintissa. Hämmästyttävää kyllä, juuri Korintissa pyhä apostoli Paavali löysi hyvin hedelmällisen maaperän ja vietti siellä yhden pisimmistä oleskeluistaan.
Miten nykyaikainen Korintti voidaan auttaa pois tästä vääryyden luolasta? On epätodennäköistä, että nykyihminen tulee siihen tulokseen, että
huorintekijät, epäjumalanpalvelijat, avionrikkojat, turmeltuneet, lasten hyväksikäyttäjät, varkaat, ahneet, juopot, rienaajat, rienaajat ja ryöstäjät … eivät peri Jumalan valtakuntaa.
(1. Kor. 6:9-10)
Vastalääkkeen, joka auttoi korinttilaisia tuolloin, on pystyttävä auttamaan myös meitä tänään. Eivätkä hyvällä tarkoituksella annetut neuvot tai moraalisaarnat voi herättää ihmisiä tänä päivänä. Sen täytyy olla jotain sellaista, joka on paljon houkuttelevampi vastatarjous kuin kaikki synnin himo ja hurmio. Jälleen Korinttilaiskirjeessä pyhä apostoli Paavali kirjoittaa:
Sillä vaikka teillä olisi kymmenentuhatta kasvattajaa Kristuksessa, niin ei teillä kuitenkaan ole monta isää; sillä minä teidät synnytin evankeliumin kautta Kristuksessa Jeesuksessa.
(1. Kor. 4:15)
Pyhä apostoli Paavali korostaa näin hengellisen isyyden merkitystä, joka ulottuu paljon uskon opettamista pidemmälle. Vain tämä isyys voi vetää nykyihmisen pois rappiostaan. Pyhä Serafim Sarovilainen sanoo:
Hanki rauhan henki, niin tuhat ihmistä ympärilläsi pelastuu.
Vaikka ihminen olisi kuinka paljon kääntynyt pois Jumalasta, hän ei koskaan löydä sitä rauhaa, jonka Jumalan armo voi antaa hänelle hänen intohimoissaan. Ja on selvää, että ikuisuuden kaipuu on luontaista myös nykyihmiselle. Miten muuten voisi selittää sen, että erityisesti meidän aikanamme “hengellisyyden markkinat” kukoistavat niin voimakkaasti. Olipa kyseessä sitten jooga, bahai, uuspakanuus, zen-buddhalaisuus tai jopa islam, ihminen pysyy uskonnollisena. Mutta kaikki nämä uskonnot eivät voi tarjota sitä, mitä korinttilaiset kokivat. Se on ihmisen kokemus ennen syntiinlankeemusta tai sen jälkeen, kun hän on uudistunut Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen ja ihmiselle ominaisten hengellisten realiteettien toteutumisen kautta.
Luomiskertomuksessa sanotaan: “Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme” (1. Moos. 1:26). Kreikan kielessä käytetään tässä kahta sanaa “εικων” (kuva) ja “οµοιωσις” (kaltaisuus). Kirkkoisät antavat näille sanoille erityisen merkityksen. Ihminen on todellakin luotu Jumalan kuvaksi, mutta ihmisen on itse saavutettava Jumalan kaltaisuus – armon avulla. Vaikka Aadam oli fyysisesti aikuinen ennen syntiinlankeemusta, hänen täytyi vielä kasvaa hengellisesti. Kielto syödä hyvän ja pahan tiedon puusta oli tarkoitettu auttamaan häntä kulkemaan henkistä polkuaan. Kristus uutena Aadamina teki vasta mahdolliseksi sen, että ihminen voi jälleen saavuttaa Jumalan kaltaisuuden. Täyttääkseen elämän tarkoituksen nyt, ihmisen on kuljettava päinvastaista tietä ja paastottava, toisin sanoen olla syömättä kiellettyä hedelmää. Puun tilalle Kristus on asettanut ristin. Tämä selittää hyvin helposti myös sen, miksi kirkko pitää paastoa niin tärkeänä.
Ahmiminen on siis keskeisessä asemassa, ja useimmat muut intohimot ovatkin peräisin siitä. Pyhän Iisak Syyrialaisen mukaan runsas syöminen ja juominen johtaa mielen sumentumiseen, mikä luonnollisesti estää intohimojen havaitsemisen ja edistää niiden kukoistusta. On helppo nähdä, että ihmisolot, joista intohimot saavat alkunsa, eivät ole huonoja, koska Jumala loi ihmisen erittäin hyväksi. Vain niiden vääristyminen johtaa sielun sairauteen ja kuolemaan. Ruoan nauttiminen itsessään ei ole pahasta, vaan sen väärinkäyttö omaksi tyydytykseksi. Niin myös ehtoollisen merkitys on yhteys Kristuksen ja Kirkon kanssa. Jopa agapessa tai jopa imetyksessä suhteellinen luonne on keskeinen. Jumalan ja ihmisen välisen esteen poistamiseksi on nyt tarpeen tiedostaa omien hengellisten olosuhteiden vääristyneisyys ja saattaa ne vähitellen takaisin tasapainoon. Tämä onnistuu parhaiten vaalimalla intohimoja vastaavia hyveitä. Esimerkiksi vihaa torjutaan harjoittelemalla tietoisesti kärsivällisyyttä ja ylpeyttä nöyrällä käytöksellä.
Kirkossa on muitakin olennaisia keinoja mielisairauksien parantamiseen pyhien mysteerien muodossa: kaste, pyhällä mirhalla voitelu, eukaristia, synnintunnustus eli katumuksen sakramentti, sairaanvoitelu, kruunajaiset (avioliiton sakramentti) ja papiksi vihkiminen. Näistä kaste, mirhalla voitelu ja eukaristia erottuvat erityisesti, koska niiden kautta ihminen kokee Jumalan armon läsnäolon selvimmin. Koska useimmat ihmiset ovat kiinni synnin kehässä, armo katoaa nopeasti tai ihminen ei edes huomaa sitä. Athos-vuoren pyhä Paisios sanoi, että ihminen on kuin peili: mitä puhtaampi hän on, sitä enemmän valoa voi loistaa hänen lävitseen. Kuitenkin ehtoollisrukouksissa sanotaan myös:
sillä Sinä olet tuli, joka polttaa kelvottomat.
Kirkon keinoja ei siis saa käyttää väärin. Kuten tavallisessa elämässä, myös tässä tapauksessa toipuminen ei tapahdu lukemalla lääketieteellistä kirjallisuutta vaan tapaamalla pätevää lääkäriä. Pyhä Johannes Siinailainen jopa korostaa, että “mätänemisen asteen” myötä pitäisi myös hakeutua parempaan lääkäriin.
En kuitenkaan kirjoittaisi tätä artikkelia, jos en toivoisi, että hengellisistä asioista lukemisesta olisi myös jotain hyötyä. On totta, että sairauden yhteydessä – ja hengellisessä mielessä tämä on lähes yksinomaan pysyvä tila – olisi otettava yhteyttä asiantuntevaan hengelliseen isään, mutta on kuitenkin mahdollista omaksua terveellinen elämäntapa lukemalla. Tämän sarjan tarkoituksena olisi myös esitellä lukijalle selkeästi kukin intohimo, sen oireet, patologia ja terapeuttiset lähestymistavat, joita Kirkko ja pyhät isät ovat käyttäneet ammoisista ajoista lähtien.