• ma. helmi 6th, 2023

Näin WHO:lle annetaan diktatoriset valtuudet

Byvieraileva kirjoittaja

joulu 27, 2022

Kirjoittaja Dr. Peter F. Mayer

Terveys ja sairauksien ennaltaehkäisy ovat yhteiskunnan kannalta varsin keskeisiä asioita. Tiedon kerääminen keskitetysti ja sen saattaminen kaikkien saataville vaikuttaa järkevältä. Voidaan ajatella, että sitä varten meillä on Maailman terveysjärjestö (WHO).

Se saattoi olla alkuperäinen ajatus, mutta WHO:n kanssa on ilmennyt joitakin ongelmia. Keskitetyillä organisaatioilla on kuitenkin aina ollut se ongelma, että ne haluavat elää omaa elämäänsä ja tulla hallitsijoiksi niiden yläpuolelle, joita niiden on tarkoitus auttaa.

Erityisesti nyt, Corona-pandemian jälkeen, WHO:n roolin kriittinen arviointi olisi tarpeen, koska sen politiikan tulokset ovat katastrofaalisia, kuten tämä tutkimus on hiljattain jälleen osoittanut. On kysyttävä ja vastattava muun muassa siihen, olivatko WHO:n toimenpiteet oikeita, olivatko ne asianmukaisia, auttoivatko ne ihmisiä vai vahingoittivatko ne heitä. Oliko tämä edes pandemia?

Ilmeisesti maailma ohitti nämä kysymykset ja meni suoraan johtopäätökseen: Annetaan WHO:lle kaikki tarvittavat valtuudet, jotta se voi paremmin torjua pandemioita, joita Gatesin ja lääketeollisuuden mukaan on tulossa.

Eikä muuteta vain yhtä tai kahta asiaa siellä täällä. Laaditaan kokonaan uusi sopimus. Kutsutaan sitä joksikin todella pitkäksi, kuten yleissopimukseksi, sopimukseksi tai muuksi kansainväliseksi välineeksi pandemian ehkäisemisestä, siihen varautumisesta ja siihen reagoimisesta.

Ja muutetaan samalla myös nykyisiä kansainvälisiä terveyssääntöjä. Tavoilla, jotka ovat päällekkäisiä. Sellaisten elinten kautta, joiden oletetaan olevan avoimia, mutta jotka kokoontuvat ja työskentelevät suurelta osin salassa.

Taustalla valmistellaan kaikkivoipaa maailman diktatuuria, joka toimii “One health” (Yhden Terveyden) suojelun varjolla ja on siksi vailla vaihtoehtoa. Ei pidä antaa kukkamaisen kielenkäytön hämätä eikä antaa asiakirjojen tiheyden ja monimutkaisuuden hämätä. Toistaiseksi tämän ovat tehneet byrokraatit, jotka on palkannut tai nimittänyt iso lääke- ja rahoitusyhtiö, mutta nyt on aika ottaa käyttöön demokraattinen valvonta ja seuranta.

Seuraavassa on lueteltu joitakin kansainvälisen terveyssäännöstön muuttamista koskeviin viimeaikaisiin ehdotuksiin sisältyviä kysymyksiä, jotka Libby Klein on tiivistänyt ja selostanut.

Aluksi tekstien merkinnät ja kuvaukset eivät ole selkeyden vaan hämärtämisen vuoksi. Pandemiaa ei kutsuta pandemiaksi, vaan “kansainvälisesti merkittäväksi kansanterveydelliseksi hätätilanteeksi”. Tähän on kaksi syytä:

1. he käyttävät mielellään pitkiä, hämmentäviä nimiä ja keksivät vaikuttavia lyhenteitä (“PHEIC”).

2. he haluavat saada vallan tehdä mitä haluavat riippumatta siitä, onko pandemiaa todella olemassa vai ei, ja vaikka he uskovat, että jotain tapahtuu, joka voisi jonain päivänä johtaa pandemiaan.

WHO:n toimivallan laajuus

WHO:n valtuuksia laajennetaan merkittävästi “kansanterveydelle aiheutuvista riskeistä” “kaikkiin riskeihin, joilla voi olla vaikutusta kansanterveyteen” (2 artikla), jota voidaan tietenkin laajentaa ja soveltaa mielivaltaisesti.

Velvoitteiden on oltava oikeudellisesti sitovia

  • Ehdotetussa uudessa 13 a artiklassa tunnustetaan WHO kansanterveydestä vastaavaksi viranomaiseksi kansainvälisessä kansanterveydellisessä hätätilanteessa.
  • 13 artiklan A kohdassa velvoitetaan kaikki jäsenvaltiot noudattamaan WHO:n “suosituksia”. Muualla asiakirjassa “suositukset” määritellään oikeudellisesti sitoviksi.
  • Maiden on myös varmistettava, että niillä on sääntelyviranomainen, jolla on oikeudelliset valtuudet panna WHO:n ohjeet täytäntöön. (4 artiklan 1 kohta)
  • Maat voivat kyseenalaistaa oikeudellisesti sitovat suositukset, mutta hätäkomitean päätös on lopullinen, minkä jälkeen maan on ilmoitettava WHO:lle, että se on noudattanut niitä. (43 artiklan 6 kohta).
  • Maailman terveyskokous voi tehdä päätöksiä “näiden asetusten täytäntöönpanon tehostamiseksi ja niiden noudattamisen parantamiseksi” – epäselvä sanamuoto – tarkoittaako tämä, että Maailman terveyskokous voi päättää seuraamuksista?

Terveystuotteiden rahoituksen, valmistuksen ja toimitusten valvonta

  • Kehittyneiden maiden on tarjottava rahoitusta (44 artiklan 2 kohdan f alakohta; liitteessä 1 oleva uusi 1 a kohta).
  • Maailman terveyskokous valvoo jäsenvaltioiden myöntämien varojen käyttöä (44 artiklan A kohdan 2 alakohta).
  • WHO päättää terveystuotteiden jakamisesta (13A artikla).
  • WHO edellyttää, että jäsenvaltiot lisäävät tuotantoa (13 artiklan A kohdan 4 alakohta) ja toimittavat terveystuotteita WHO:lle tai muille jäsenvaltioille WHO:n ohjeiden mukaisesti (13 artiklan 5 kohta).

WHO kertoo meille, mitä saamme tehdä

  • Pääjohtaja – yksi ainoa henkilö – voi antaa määräaikaisia, sitovia “suosituksia”, kun tapahtumasta voi tulla kansainvälinen hätätilanne, ja nämä suositukset voivat olla voimassa kansainvälisen hätätilanteen päättymisen jälkeen (15 artikla).
  • Poistetaan käsite kansanterveystoimenpiteet, joilla pyritään saavuttamaan “terveyden suojelun riittävä taso”. Uusi tavoite on saavuttaa “korkein mahdollinen terveyden suojelun taso” suhteellisuudesta riippumatta.
  • WHO voi asettaa kansainvälisiä matkustusrajoituksia – eikä sen tarvitse edes paljastaa tietoja, joihin se on vedonnut tehdessään niin – 11 artikla.
  • Kaikista maiden keskenään käymistä keskusteluista on ilmoitettava WHO:lle (44 artiklan 3 kohta).
  • Maiden on noudatettava WHO:n tai muiden maiden pyyntöjä (liite 10).
  • Hallitukset ovat velvollisia valvomaan, että kaikki toimijat, myös kansalaisjärjestöt, noudattavat WHO:n terveystoimenpiteitä (42 artikla).

WHO kertoo meille, mitä saamme sanoa

  • Maiden on tehtävä yhteistyötä sellaisten tietojen sensuroimiseksi, joita WHO pitää “väärinä ja epäluotettavina” (44 artiklan 1 kohdan h alakohta) – huolimatta siitä, että WHO on todistetusti levittänyt väärää tietoa, kuten laumaimmuniteetin saavuttamista rokotusten avulla, joka on kuitenkin ollut WHO:n verkkosivustolla jo yli kaksi vuotta.
  • WHO vahvistaa valmiuksiaan torjua väärää tietoa ja disinformaatiota (liite 1, kohta 7).

Yksi henkilö päättää, milloin on olemassa kansainvälinen hätätilanne

  • Pääjohtaja – yksi henkilö – päättää yksipuolisesti, onko tietyssä paikassa (mahdollinen tai todellinen) kansanterveydellinen hätätilanne, joka aiheuttaa kansainvälistä huolta. (12 artiklan 1 kohta).
  • Pääjohtajan ei tarvitse kuulla asianomaista maata tai sen hätätilakomiteaa päättäessään, onko kyseessä kansainvälinen kansanterveydellinen hätätilanne (12 artiklan 2 kohta). (Joka tapauksessa pääjohtaja valitsee hätäkomitean jäsenet – 48 artiklan 2 kohta).
  • Maan mahdollisuus vastustaa WHO:n julistusta kansainvälisestä kansanterveydellisestä hätätilanteesta on poistettu (12 artiklan 3 kohta).

Henkilötietoja jaetaan maailmanlaajuisesti

  • Terveystietojen turvallinen maailmanlaajuinen digitaalinen tietojenvaihto on toteutettava (44 artiklan 2 kohdan d alakohta).
  • WHO:n on valvottava keskitettyä tietojenvaihtoa (11 artikla).
  • Hallitukset voivat antaa suostumuksensa henkilökohtaisten terveystietojen jakamiseen ja säilyttämiseen (45 artiklan 4 kohta).

Keskitytään pikemminkin lääkkeiden valmistukseen ja toimitukseen kuin terveyteen, turvallisuuteen ja tehokkuuteen

  • Valmistajien toimittamat turvallisuutta ja tehoa sekä valmistus- ja laadunvalvontatoimenpiteitä koskevat sääntelyasiakirjat on jaettava, mutta maat voivat käyttää näitä tietoja vain näiden tuotteiden ja teknologioiden valmistuksen ja toimitusten nopeuttamiseksi. Mitään viitteitä ei ole siitä, että tietoja käytettäisiin laatijoiden omaan turvallisuuden ja tehon arviointiin, mikä paljastaa valmistelijoiden sokean pisteen: he ovat niin keskittyneet helpottamaan lääkkeiden käyttöönottoa kaikille, että he eivät edes ajattele säännöksiä tietojen jakamisesta turvallisuuden ja tehon arviointia tai seurantaa varten.
  • Niissä vaaditaan “oikeudellisia, hallinnollisia ja teknisiä toimenpiteitä terveystuotteiden tuotannon monipuolistamiseksi ja lisäämiseksi” (liitteen 1 kohta 7) (mutta ei esimerkiksi varhaishoitoprotokollien kehittämisen edistämiseksi).

WHO voi tehdä salaisia sopimuksia valtiosta riippumattomien tahojen kanssa

  • WHO voi neuvotella muiden kuin valtiollisten tahojen kanssa parhaaksi katsomallaan tavalla, eikä sillä ole velvollisuutta tehdä täydellistä ilmoitusta.
  • Sitoutumissäännöt: Malesia (12 artiklan 7 kohta) ja Afrikka (13 artiklan A kohdan 7 kohta) ovat ehdottaneet uutta sanamuotoa, jonka mukaan WHO:n ja valtiosta riippumattomien toimijoiden väliselle sitoutumiselle asetetaan joitakin suojakaiteita edellyttämällä, että WHO noudattaa valtiosta riippumattomien toimijoiden kanssa tehtävän yhteistyön puitteiden (Framework for Engagement with Non-State Actors, FENSA) 73 kohtaa. Tämä FENSAn kohta ei kuitenkaan aseta WHO:lle mitään rajoituksia. Päinvastoin, siinä annetaan pääjohtajalle täysi joustavuus: “…pääjohtaja voi käyttää joustavuutta tämän kehyksen menettelyjen soveltamisessa tapauksissa, joissa hän katsoo sen tarpeelliseksi, WHO:n vastuiden mukaisesti terveysalan klusterin johtavana toimijana.”. Tämä täydellinen joustavuus on annettu yhdelle henkilölle, WHO:n pääjohtajalle.
  • Julkistamisen osalta uudessa 13A artiklassa edellytetään, että WHO raportoi Maailman terveyskokoukselle kaikista yhteyksistään muihin toimijoihin ja “asettaa sopimusvaltioiden pyynnöstä saataville asiakirjoja ja tietoja tällaisista yhteyksistä”. Tämä on kuitenkin kaukana siitä, että vaadittaisiin täydellistä tiedonantoa. WHO voisi toimittaa tiivistelmäasiakirjoja ja tietoja sen sijaan, että se antaisi täydet tiedot. WHO ei ole paljastanut, kuka ehdotti tätä uutta 13A artiklaa.

Lähteet:

Klikkaa tästä IHR:n muutosehdotukset (46 sivua).

Klikkaa tästä muutosehdotukset (valtioiden alkuperäiset lausunnot – 197 sivua).

Klikkaa tästä voimassa olevat kansainväliset terveyssäännöt (84 sivua).