Prof. Dr. Valentin J. Katasonov
Viime vuoden alusta lähtien maailmassa on tapahtunut outoja asioita, joita kuvataan ja selitetään uusien ilmaisujen avulla kuten “Covid 19”, “pandemia”, “lock down”, “kotitoimisto”, “QR-koodi” ja niin edelleen. Maailman talousfoorumin puheenjohtaja, professori Klaus Schwab, kokosi palapelin eri palaset yhdeksi kokonaisuudeksi ja nimesi sen “Great Resetiksi”.
Hän kuvasi tätä yksityiskohtaisesti kirjassaan “COVID 19: The Great Reset”, joka julkaistiin viime vuoden puolivälissä. Professori ei tyytynyt selittämään “covid-pandemiasta” alkaneen taistelun todellista merkitystä, vaan laajensi tutkimuksensa aikahorisonttia. Hän osoitti, että pandemian torjunta ei riitä. Seuraavaksi on vuorossa yhtä intensiivinen taistelu planeettamme tulevaa lämpenemistä vastaan. Professori ei sulje pois sitä, että tulee vielä muita haasteita, joihin ihmiskunnan on vastattava. Näitä haasteita ei pidä pelätä. Päinvastoin, ne pitäisi toivottaa tervetulleiksi.
Taistelu “Covidia” ja planeetan tuhoutumista vastaan sekä avaruusolentojen kanssa (jos se tulee tarpeelliseksi) edellyttävät K. Schwabin mukaan sitä, että ihmiskunta luopuu liiallisesta kulutuksesta ja liiallisesta mukavuudesta, liiallisesta vapaudesta, yksityisomistuksesta, egoismista, perhe- ja kansallisista siteistä ja monista muista “haitallisista tavoista”. Ihmisten pitäisi kiireesti jättää “vanha normaali” ja tottua “uuteen normaaliin”. Jälkimmäisen voidaan sanoa kestävän pitkään, ellei ikuisesti. Koko tätä siirtymistä “uuteen normaaliinn” voitaisiinkin kutsua “suureksi uudelleenkäynnistykseksi”. Kyse on suunnitelmasta purkaa vanha kapitalismi ja korvata se uudella. Klaus Schwab kutsuu sitä “osallistavaksi” kapitalismiksi tai “stakeholder”-kapitalismiksi. Kyseessä on tämänkaltainen sosioekonominen malli, joka perustuu sellaisten yritysten toimintaan, joiden pääomaomistajien (osakkeenomistajien) voitto ei enää ole päätavoite. Näiden yritysten on otettava toiminnassaan huomioon kaikkien osapuolten (yhteiskuntaryhmien) edut. Joskus tätä mallia kutsutaan venäjäksi nimellä “inklusiivinen” tai “kaiken kattava” kapitalismi. Itse asiassa “inklusiivinen kapitalismi” ja vastaavat termit ovat oksymoroneja (sanojen yhdistelmiä, joilla on yhteensopimattomat merkitykset).
Kaikki tämä pseudotieteellinen sanasto ei ole muuta kuin “savuverho”, joka kätkee alleen “Suuren uudelleenkäynnistyksen” ideologien ja järjestäjien todelliset tavoitteet. Se on vallankumous, jonka tavoitteena on rakentaa jälkikapitalismia. Ja jos yrittäisimme nimetä suunnitellun mallin tarkemmin, sitä voisi luultavasti kutsua orjuusjärjestelmäksi. Uusi orjuus. Ja globaalissa mittakaavassa.
“Suuri uudelleenkäynnistys” (Great Reset) näkee tehtäväkseen kansallisvaltioiden heikentämisen ja tuhoamisen (valtion palvelujen kaupallistamisen kautta), pienten ja keskisuurten yritysten tuhoamisen ja taloudellisen toiminnan monopolisoimisen muutamille maailmanlaajuisille yhtiöille, sekä yhden maailmanvaltion ja yhden maailmanhallituksen perustamisen kansallisvaltioiden raunioille.
Tämän mallin edunsaajat ovat “kultainen miljoona”, jotka johtavat maailmanhallitusta. Lisäksi tulee olemaan elektroninen keskitysleiri, jossa “likainen miljardi” majoitetaan “kultaisen miljoonan” palvelukseen (maailman nykyisestä väestöstä jäljellä olevat miljardit “kierrätetään” “suuren uudelleenkäynnistyksen” aikana). Klaus Schwab lupaa, että osallistava kapitalismi takaa täyden tasa-arvon kaikille. Hän valehtelee, mutta ei liikaa. Niille, jotka kuuluvat “likaiseen miljardiin”, tulee todellakin olemaan täysi tasaarvo, kuten keskitysleirien asukkailla pitäisi olla. Raha, joka oli vanhan kapitalismin sydämen asia ja jumala, jää jälkikapitalismissa toiselle tai kolmannelle sijalle. Mitä hyötyä rahasta on suorassa ja jäykässä jakelujärjestelmässä? (En aio käsitellä yksityiskohtaisemmin “Suuren uudelleenkäynnistyksen” suunnitelmaa ja sitä jälkikapitalismia, jonka rakentamisesta Klaus Schwab ja kumppanit haaveilevat. Voit lukea siitä kirjastani Катасонов. В.Ю. Читая Шваба. Инклюзивный капитализм и Великая перезагрузка. Открытый заговор против человечества (М.: Книжный мир, 2021). //Pitäsikö tämä kirjan nimi suomentaa/laittaa englanniksi jos sitä ei ole suomennettu? Ne, jotka ovat suunnitelleet “osallistavan kapitalismin” piirustukset ja aloittaneet sen rakentamisen, eivät juurikaan ajattele sitä, kuinka kauan juuri tämän “osallistavan kapitalismin” rakentaminen kestää.
Uuden maailman rakentajista (vallankumouksellisista) tuntuu tietenkin aina siltä, että heidän rakentamansa rakennelma tulee pysymään pystyssä ikuisesti. Tähän uskoivat esimerkiksi marxilais-leninismin perustajat, jotka todistivat, että kapitalismi on väistämättä korvattava sosialismilla ja kommunismilla. Sekä Marx että Lenin pitivät kommunismia “historian loppuna”. Valitettavasti huolimatta marxilais-leninististen yhteiskuntatieteilijöiden “tieteellisistä” perusteluista kommunismin väistämättömästä voitosta, kaikki kääntyi toisin 1900-luvun lopulla. Sosialismi Neuvostoliitossa ja monissa muissa maissa ei ainoastaan jäänyt kehittymättä täysimittaiseksi kommunismiksi, vaan alkoi itse asiassa “mädäntyä”. Ja lopulta sitten kuoli. Ja kapitalismi selvisi ja jatkoi olemassaoloaan. Kyllä, se sai jopa jonkin verran vauhtia kehitykseensä hävinneen Neuvostoliiton tuesta. Jälkimmäiset alkoivat osoittaa suurta kunnioitusta kylmän sodan voittajille.
Voittajien leirissä vallitsi jopa tiettyä euforiaa. He päättivät, että tästä lähtien maailma olisi poliittisesti yksipolaarinen (USA:n hegemonia) ja sosioekonomisesti yhtenäinen. Siitä tuli monokapitalistinen, ja vaarallinen kilpailija sosialistisen leirin edessä näytti kadonneen jäljettömiin maan päältä. Japanilaissyntyinen yhdysvaltalainen sosiologi Francis Fukuyama kutsui maailman uutta tilaa jopa “historian lopuksi”. Hän esitti tämän kaikuvan teesin kirjassaan “Historian loppu ja viimeinen ihminen” (1992). Kirjoittaja luonnehti tämän “ikuisen” kapitalismin taloutta “markkinataloudeksi” ja politiikkaa “liberaaliksi demokratiaksi”. Tällaista käsitystä kapitalismista ihmiskunnan olemassaolon lopullisena ja ikuisena vaiheena edistettiin länsimaiden joukkotiedotusvälineiden, koulutuksen ja kulttuurin keinoin. Tunnettu slovenialainen filosofi ja kulttuurineurologi Slavoj Žižek analysoi
Hollywoodin “unelmatehtaan” ideologisia koodeja 1990- ja 2000-luvuilla. Ja hän kiinnitti huomiota siihen, että näiden koodien muovaamana ihmisen tietoisuus voisi helpommin kuvitella maailmanlopun, kuin kapitalismin lopun. Kylmän sodan kapitalististen voittajien euforia ei kuitenkaan kestänyt kauaa. Se päättyi vuosina 2008-2009, kun maailmanlaajuinen finanssikriisi ravisteli maailmaa. Se muistutti meitä 1900-luvun marxilais-leninististen yhteiskuntatieteilijöiden olettamasta/ennustamasta kapitalismin yleisimmästä kriisistä (AKK) (60 vuotta sitten SKP:n XXII kongressi hyväksyi kolmannen puolueen ohjelman, jossa selitettiin AKK:ta koskevat perussäännökset (OKC/CCD)).
Kapitalismin ristiriidat olivat kärjistyneet niin jyrkästi, että jopa järjestelmän optimistisimmat kannattajat alkoivat ilmaista pelkojaan kapitalismin lähitulevaisuudesta.
Samainen Francis Fukuyama tarkisti radikaalisti ajatuksiaan kapitalismista ihanteellisena ja ikuisena tapana järjestää yhteiskunta. Lokakuussa 2018 Fukuyama julisti, että “sosialismin on palattava”, ja myönsi, että Marx oli joissakin asioissa oikeassa: “Nykyvaiheessa minusta näyttää siltä, että jotkin asiat, joista Marx puhui, ovat osoittautumassa todeksi”. Hän puhui ylituotannon kriisistä, siitä, että työntekijät ovat köyhtyneet ja kysyntä ei riitä.” Fukuyama kuitenkin uskoo, että ainoa valtiojärjestelmä, joka voi kilpailla tasavertaisesti liberaalin demokratian kanssa, ei ole sosialismi vaan modernin Kiinan mallin mukainen kapitalismi (Francis Fukuyaman haastattelu: “Sosialismin pitäisi palata” – Historian loppu -kirjan kirjoittaja siitä, mitä liberaalin kilpailija Karl Marx teki oikein).
Kapitalismin rakennelma on ollut pystyssä kolme tai neljä vuosisataa. Nykyään se on niin huonokuntoinen, että se voi romahtaa milloin tahansa ja haudata kaikki asukkaat raunioidensa alle. Vuosien 2008-2009 finanssikriisin jälkeen lännessä syntyi erityisen kiivas kiista siitä, pitäisikö nykyinen rakennus kunnostaa ja rakentaa uudelleen vai purkaa ja rakentaa uudelleen uusien suunnitelmien mukaan. Klaus Schwab & Co. viittaa jälkimmäiseen. Ja kuten näemme, Klaus Schwabin puolue on tänään voittanut.
Luultavasti nämä jälkikapitalismin (“osallistavan kapitalismin”) rakentajat ajattelevat, että heidän rakentamansa rakennelma kestää ikuisesti. Francis Fukuyaman sanoin kauan odotettu “historian loppu” tulee. Sitä on tietenkin odotettu kauan, mutta ei kaikkien, vaan nimenomaan sen eliitin, joka valmisteli ja käynnisti “suuren uudelleenkäynnistyksen”. Mutta kaikki nämä “osallistavan kapitalismin” rakentajat (Klaus Schwab ja kumppanit) ovat hulluja. He ovat henkisesti sokeita eivätkä ymmärrä, miten historia toimii.
Nämä hullut uskovat, että he voivat ohjata historiaa. Mutta ihmiskunnan historiaa ohjaa Jumala. Ja Hänellä on muita suunnitelmia kuin näillä hulluilla rakentajilla, jotka muistuttavat hallitsija Nimrodia, joka halusi rakentaa Baabelin tornin “taivaaseen” muutama tuhat vuotta sitten.
Hallitsija halusi olla “Jumalan kaltainen”. Tornia ei saatu valmiiksi. Jopa se, mikä oli rakennettu, tuhoutui, ja Nimrod itse kuoli kunniattoman kuoleman.
Kyllä, ennemmin tai myöhemmin Jumala sallii nykyaikaisen Nimrodin (hänen tarkkaa nimeään ei vielä tiedetä) pystyttää “osallistavan kapitalismin” rakennuksen. Mutta rakennelma ei kestä kauan. Emme puhu tästä niinkään muodollisen logiikan tai rakentajien salaisuuksien tuntemuksen perusteella, vaan Pyhien Kirjoitusten perusteella. Erityisesti sen viimeisen kirjan osalta, joka on nimeltään “Apostoli Johannes teologi Johanneksen ilmestys”, jota kutsutaan myös nimellä “Apokalypsi”. Pyhät isät ja viisaat teologit ovat vuosisatojen ajan sen kirjoittamisen jälkeen (lähes kaksituhatta vuotta sitten), tulkinneet sen tekstiä monin tavoin.
Vaikka Ilmestyskirjan teksti on lyhyt, sen kuvauksessa antikristuksen tuloa edeltävästä maailmanjärjestyksestä näemme vilaukselta piirteitä juuri siitä osallistavasta kapitalismista (tai jälkikapitalismista), jonka tunnistamme Suuren uudelleenjärjestelyn suunnitelmassa. Ensinnäkin meidän on kiinnitettävä huomiota seuraaviin Ilmestyskirjan jakeisiin:
Ja se saa kaikki, pienet ja suuret, sekärikkaat että köyhät, sekä vapaat ja orjat, panemaan merkin (kreik. cháragma) oikeaan käteensä tai otsaansa, ettei kukaan muu voisi ostaa eikä myydä kuin se, jossa on merkki: pedon nimi tai sen nimen luku.
(Ilm. 13:16-17)
Tätä kohtaa maailmanlopusta on kommentoitu ja tulkittu loputtomasti. Keskustelumme yhteydessä kiinnitän vain huomiota siihen, että maailman hallitsijan (jota kutsutaan “pedoksi”) saapumisen aattona perustetaan keskitetty järjestelmä, jossa elintärkeät hyödykkeet jaetaan tiukasti. Tässä tapauksessa ei ole olennaisen tärkeää, käytetäänkö rahaa jakeluvälineenä vai ei. Jos se on, se on vain käteisvapaassa muodossa ja sen mahdollista käyttöä rajoittavat hyvin tiukat määräykset koskevat jopa niitä, jotka kantavat “pedon nimen merkin tai sen nimen numeron”. “Merkintätavalla” ei ole periaatteessa merkitystä. Tärkeintä on vannoa uskollisuutta “pedolle”; tämä on eräänlainen mystinen, peruuttamaton rituaali.
Pedon saapumista ja valtakautta edeltää “Babylonin porton” tuhoaminen (kuvattu luvuissa 17 ja 18). Nykyään “Babylonin Portto” kuvassa puramme nyky-Amerikkaa (kirjoitin tästä hyvin yksityiskohtaisesti kirjassani: Катасонов В.Ю. “Апокалипсис”: тайны раскрываются. Статьи и очерки. – М.: Кислород, 2020 // Раздел “Вавилонская блудница Апокалипсиса” (с.7-104) – Katasonov V.Y. Maailmanloppu: Salaisuudet paljastuvat. Artikkeleita ja esseitä. M.: Happi 2020 // Jakso: “Maailmanlopun portto Babylon”, s. 7-104).
Silti Yhdysvallat, Babylonin portto, oli vakuuttunut siitä, että sen tulevaisuus oli pilvetön. Hän on rikas ja kaikkivoipa, kuka voisi puuttua hänen kuninkaalliseen valtaansa? ” Koska hän sanoo sydämessään: ‘Minä istun kuningattarena enkä ole leski enkä ole surua näkevä'” (Ilm. 18:7). Amerikasta, joka hallitsee kaikkia kansoja, puhutaan useammin kuin kerran: ” Ja hän sanoi minulle: “Vedet, jotka sinä näit, tuolla, missä portto istuu, ovat kansoja ja väkijoukkoja ja kansanheimoja ja kieliä. ” (Ilm. 17:15) “Ja nainen, jonka sinä näit, on se suuri kaupunki, jolla on maan kuninkaitten kuninkuus.” (Ilm. 17:18)
Kuinka petollista onkaan Amerikan vakaumus siitä, että sen vallalla ei ole loppua! Enkeli, joka laskeutui taivaasta, julisti:
Sentähden hänen vitsauksensa tulevat yhtenä päivänä: kuolema ja suru ja nälkä, ja hän joutuu tulessa poltettavaksi, sillä väkevä on Herra Jumala, joka on hänet tuominnut.
(Ilm. 18:8)
Ja lisäksi:
Babylonin porton” loppu tulee siltä puolelta, jolta hän ei sitä odota: ” Ja ne kymmenen sarvea, jotka sinä näit, ja peto, ne vihaavat porttoa ja riisuvat hänet paljaaksi ja alastomaksi ja syövät hänen lihansa ja polttavat hänet tulessa.17 Sillä Jumala on pannut heidän sydämeensä, että he täyttävät hänen aivoituksensa, yksimielisesti, ja antavat kuninkuutensa pedolle, kunnes Jumalan sanat täyttyvät”.
(Ilm. 17:16-17)
Jos käännämme tämän maalliselle lukijalle ymmärrettävälle kielelle, siinä puhutaan kymmenestä vasallivaltiosta (on selvää, että luku “kymmenen” on suhteellinen, symbolinen), jotka tuhoavat Yhdysvallat, johon Ilmestyskirjassa viitataan “porttona”, “avionrikkojattarena”, “Babylonina”, “suurena kaupunkina, joka hallitsee maan kuninkaita”. Tärkeintä on kuitenkin se, että tässä antikristuksen peto saa vallan maailmassa.
Yhdysvallat on nykyään romahduksen partaalla ja menettää asemansa maailmanlaajuisena suurvaltana silmiemme edessä. Todennäköisesti sen liittolaiset tekevät Amerikalle vakavia ilkeyksiä, jotka nopeuttavat sen putoamista maailmanvallan jalustalta.
Jotkut pitävät Amerikan tuhon symbolina syyskuun 11. päivän 2001 tapahtumia, jolloin kansainvälisen kauppakeskuksen pilvenpiirtäjät tuhoutuivat New Yorkissa ja tulipalon savu nousi useiden kilometrien korkeuteen. Viittaus tähän tapahtumaan käy ilmi seuraavista jakeista: “Yhdessä tunnissa tuhoutuu niin paljon rikkauksia!” ja “ Ja kaikki laivurit ja kaikki rannikkopurjehtijat ja merimiehet ja kaikki merenkulkijat seisoivat loitolla18 ja huusivat nähdessään hänen palonsa savun ja sanoivat: “Mikä on tämän suuren kaupungin vertainen?” (Ilm. 18:16-18).
Vaikka Amerikka ei katoaisikaan kokonaan maan päältä, sen kohtalo ei ole kadehdittava: Jae 22 antaa kuvan siitä kauheasta, kuoleman hiljaisuudesta, joka tulee vallitsemaan Uudessa maailmassa: “Ei kuulla sinussa enää kanteleensoittajain ja laulajain, huilun- ja torvensoittajain ääntä; ei löydetä sinusta enää minkään ammatin taituria; ei kuulla sinussa enää myllyn jyrinää”(Ilm. 18:22). Yllä olevan jakeen viimeinen lause tarkoittaa, että myös taloudellinen toiminta Amerikassa kuolee.
Samanaikaisesti Amerikan romahduksen kanssa viimeisten kolmen tai neljän vuosisadan aikana luotu sosioekonominen järjestelmä, jolle on annettu nimi “kapitalismi”, romahtaa lopullisesti. Tästä kirjoitetaan varsin vakuuttavasti Ilmestyskirjan 18. luvussa.
Esimerkiksi jae 11: ” Ja maanpiirin kauppiaat itkevät ja surevat häntä, kun ei kukaan enää osta heidän tavaraansa “. Lisäksi jakeissa 12-13 on luettelo tavaroista, joita kukaan ei enää osta. On merkillepantavaa, että tämän tavaraluettelon lopussa luetellaan “ihmisten ruumiit (kreik. sómata) ja sielut” (korostan, että Johannes Teologin aikana ihmisillä käytiin kauppaa, mutta se oli orjakauppaa: mutta edellisessä jakeessa puhutaan “ruumiista” (v. 1992 käännös ja uudemmat) ja “sieluista”; se sopii jo meidän aikaamme). Amerikan romahdus horjuttaa koko kapitalistista maailmanjärjestelmää. Jakeessa 19 kauppiaat (kapitalistit) kaikkialla maailmassa ymmärtävät Amerikan romahduksen globaalin kapitalismin romahdukseksi: ” Ja he heittivät tomua päänsä päälle ja huusivat itkien ja surren ja sanoivat: “Voi, voi sitä suurta kaupunkia, jonka kalleuksista rikastuivat kaikki, joilla oli laivoja merellä, kun se yhdessä hetkessä tuhoutui! ” (Ilm. 18:19). Yhdysvaltain keskuspankkijärjestelmä, joka laski liikkeeseen dollareita, “jalokiviä”, jotka olivat kaikkien maiden kapitalistien rikastumisen väline, romahti.
Luvussa kuvataan epäilemättä kuvaa romahduksesta, nimittäin kapitalismista. Jakeessa 23 luemme: ” Sinun kauppiaasi olivat maan mahtavia”. Niissä yhteiskunnissa, joissa kapitalismi ei ollut vallitseva järjestys, kauppiaat eivät kuuluneet yläluokkaan, eliittiin. Antiikin Roomassa maa-aristokratia oli siis eliittiä. Tuon ajan kauppiaat saattoivat saavuttaa korkeintaan ritarin arvon. Mutta jopa ritarit (eli antiikin Rooman taloudellinen oligarkia) olivat askeleen alempana kuin “nobili” (“aateliset”, maa-aristokratia). Porvarillisten vallankumousten ja kapitalismin täyden voiton jälkeen kauppiaat (kapitalistit) saivat kuitenkin vihdoin tilaisuuden tulla eliitiksi, “maan herroiksi”. Ja niin nämä kauppiaat, maan herrat, todistavat Amerikan ja kapitalismin romahdusta.
Amerikan eli babylonialaisen porton kaatuminen on koko kapitalistisen maailman tragedia. Sekä yhtiöiden, pankkien ja muiden yritysten omistajat että valtionpäämiehet (maan kuninkaat). Jakeet 9-10:
Ja maanpiirin kuninkaat, jotka hänen kanssansa ovat haureutta harjoittaneet ja hekumallisesti eläneet, itkevät ja parkuvat häntä, kun näkevät hänen palonsa savun; 10 he seisovat loitolla kauhistuen hänen vaivaansa ja sanovat: “Voi, voi sinua, Babylon, sinä suuri kaupunki, sinä vahva kaupunki, sillä sinun tuomiosi tuli yhdessä hetkessä!”
(Ilm. 18:9-10)
Todellakin, Amerikan romahdus samoin kuin maailman kapitalistisen järjestelmän romahdus tulee olemaan nopea (“yhdessä hetkessä tuomionne on tullut”). Jakeessa 17 kerrotaan myös onnettomuuden nopeudesta (“Yhdessä hetkessä tällainen rikkaus tuhoutuu!”).
Vielä vakuuttavampi todistus tapahtuman nopeudesta annetaan jakeessa 21: ” Ja väkevä enkeli otti kiven, niinkuin suuren myllynkiven, ja heitti sen mereen sanoen: “Näin heitetään kiivaasti pois Babylon, se suuri kaupunki, eikä sitä enää löydetä””
Sen jälkeen alkaa viimeinen vaihe, jossa luodaan yhtenäinen valtio, jolla on yhtenäinen hallitus ja maailman hallitsija, antikristus. Mutta tämä on jo jälkikapitalismia tai, kuten Klaus Schwabin ja kumppaneiden kielellä sanotaan, “kaiken kattavaa kapitalismia”.
Siitä tulee todellakin “kaiken kattava”: Maailmanlaajuisella keskitysleirillä jokaista ihmistä valvotaan verkossa. Tämä maailmanhistorian jakso alkaa sillä hetkellä, jolloin merestä nousee peto, jolla on seitsemän päätä ja kymmenen sarvea (Ilm. 13:1-10), ja sitten toinen peto, jolla on kaksi sarvea (Ilm. 13:11-18), nousee maasta. Ensimmäistä kutsutaan yleensä antikristukseksi, toista vääräksi profeetaksi, antikristuksen oikeaksi kädeksi. Antikristus nousee valtaistuimelle hallitsemaan ikuisesti (jotkut teologit väittävät, että antikristus pitää itseään jumalana ja siten kuolemattomana).
Viimeisten aikojen tapahtumien, siitä kun kun antikristus ja väärä profeetta ovat vallassa, kuvaamisesta taiteellisessa muodossa tunnetaan useita yrityksiä.. Menestyneimpinä ja lahjakkaimpina pidetään Vladimir Solovjevin “Lyhyt kertomus antikristuksesta” ja Lev Tikhomirovin “Viimeisinä päivinä”. Joidenkin näiden teosten sankareiden ja kirjoittajien lausuntojen perusteella voimme olettaa, että yhteiskuntajärjestelmä, joka tulee vallitsemaan näiden hallitusten alaisuudessa, muistuttaa hyvin paljon Klaus Schwabin ja kumppaneiden “osallistavaa kapitalismia” (ks. analyysini edellä mainituista kertomuksista kirjassa: Катасонов В.Ю. “Апокалипсис”: тайны раскрываются… Katasonow, V.Y., “The Apocalypse”: Secrets Revealed… Katasonow, W.J. “Apocalypse”: The Secrets Revealed…). Schwab ja hänen kumppaninsa esiintyvät “pienten väärien profeettojen” roolissa, jotka valmistelevat tietä merestä tulevalle pedolle – antikristukselle. Mutta hänen valtansa kestää vain lyhyen aikaa: kolme ja puoli vuotta. Ja tässä on loppu: “Ja peto otettiin kiinni, ja sen kanssa väärä profeetta, joka sen nähden oli tehnyt ihmetekonsa, joilla hän oli eksyttänyt ne, jotka olivat ottaneet pedon merkin, ja ne, jotka olivat sen kuvaa kumartaneet; ne molemmat heitettiin elävältä tuliseen järveen, joka tulikiveä palaa. ” (Ilm. 19:20).
Jotkut luulevat, että apostoli Johannes Teologin Ilmestyskirjassa on kyse “viimeisistä ajoista”: ikään kuin se olisi koko Pyhän kirjoituksen synkin kirja. Ei, kaikki on juuri päinvastoin. Tämä kirja on kevyin ja iloisin. Tietenkin niille, jotka todella uskovat Kristukseen ja hänen toiseen tulemiseensa.
Joskus jopa ihmiset, jotka pitävät itseään kristittyinä, eivät jostain syystä lue Ilmestyskirjaa loppuun asti ja päättelevät, että nämä ovat “viimeiset ajat”. Viimeiset luvut (19-22) antavat meille kuitenkin toivoa ja iloa. Maailmanloppu kertoo viime kädessä “vanhojen aikojen” tuomiosta ja “uusien aikojen” tulosta.
Tässä ovat tuomion sanat niille, jotka palvoivat mammonaa ja seurasivat “rahan uskontoa”: ” Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema.” (Ilm. 21:8)
Ja tämä on tuomio niille, jotka eivät ole hyväksyneet pedon merkkiä ja jotka ovat lujasti vastustaneet kaikkien vuosisatojen pienempiä antikristuksia ja antikristusta, viimeisten aikojen ohimenevää maailmanhallitsijaa.
Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan:
Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa; 4 ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt.”
(Ilm. 21:3-4)
Haluaisin päättää pohdintani tähän myönteiseen huomautukseen.
P.S.: Halutessaan lukija voi tutustua tulkintoihini “Maailmanlopun” viimeisistä luvuista kirjassa: Катасонов В.Ю. “Апокалипсис”: тайны раскрываются. Статьи и очерки. – М.: Кислород, 2020 // Раздел “Апокалипсис – это о конце света? – Нет, о конце тьмы” (с. 126-145). Katasonov, V.Y., Maailmanloppu: paljastetut salaisuudet. Artikkeleita ja esseitä. M.: Happi 2020 // Jakso: “Maailmanloppu – maailmanloppu? – Ei, pimeyden loppu” (s. 126-145).
Raamatun jakeiden käännöksissä pääosin käytetty suomenkielistä 1933/-38 käännöstä.