“Nuori”, “nainen”, ” fresh”. Nuorilla naisilla on nykyään helppoa politiikassa. Ainakin portti valtaan on heille auki. Sanna Marin sai Suomessa jalan kynnykselle, kun hänen edeltäjänsä Antti Rinne jätti tehtävänsä sairauden vuoksi ja Marin, silloinen puolueen varapuheenjohtaja, astui tilalle.
Antti Rinne oli menettänyt poliittisen uskottavuutensa muun muassa siksi, että hän ei ollut puuttunut postin yksityistämisen yhteydessä syntyneeseen palkkakiistaan. Åbo Akademin valtio-opin professorin Kimmo Grönlundin mukaan Antti Rinteen eroon johtaneita syitä ei julkistettu sellaisina kuin ne todellisuudessa olivat – taustalla saattoi piileskellä jotain sellaista, josta ei haluttu puhua. Nyt oli tullut Lumikin hetki. Puoluejohtajana Sanna Marin nimitettiin automaattisesti – Suomen järjestelmän mukaisesti – hallituksen päämieheksi. Hänet oli siis (asetettu) oikeaan paikkaan oikeaan aikaan.
Vuonna 2020 hänestä tuli yksi Word Economic Forumin Young Global Leaders -ryhmän jäsenistä. Nuori, muovautuva nainen, jolla ei ollut merkittävää kokemusta todellisuudesta ja joka oli suurelta osin raadollisen ja vain työmarkkinoiden tarpeisiin sopeutetun opinto-ohjelman jälkeen (pääaineena “kunta- ja aluejohtaminen” ja sivuaineena “hallinto- ja oikeustieteet”) tutustunut vain “valiokuntien” poliittisiin demokratia-spektaakeleihin. Miten tällaisen nuoren naisen pitäisi ymmärtää mitään historiasta, kulttuurista, filosofiasta, luonteen rakentamisesta, uskollisuudesta ja juurista? Mutta juuri se tekee nuoresta henkilöstä niin houkuttelevan WEF:n kannalta: hän on kuin tyhjä sivu, jolle voi kirjoittaa mielensä mukaan. Entä Young Global Leader? Hän on ahneuden vallassa: hän haluaa istua vallanpitäjien pöydässä.
Jokainen, joka tuntee vallan ja liike-elämän maailmaa, tietää, että siinä selviytyäkseen on oltava hai. Miten niin nuoren naisen pitäisi selvitä siinä? Toki hänellä on ympärillään neuvoa-antava henkilökunta, hänestä voi todeta, että häntä on koulutettu puhumaan mitä ja miten on puhuttava, hänen sanansa kuulostavat aina napakoilta ja hän osaa asettaa itsensä tehokkaasti parrasvaloihin. Tiedotusvälineet kotimaassa ja ulkomailla ylistävät häntä taivaisiin asti, “female power” on IN, olipa nainen sitten kypsä ja viisas tai tyhjä pähkinä. Tärkeintä on olla nainen, tärkeintä on olla nuori. Monet samaistuvat häneen, koska hän tekee pääministerin virasta samanlaisen työn kuin mistä tahansa muusta. Pääministeri “naapurintyttönä”. Suomen tärkeimmissä ministeriöissä istuvat myös nuoret naiset, niin sanotut ”Viisikko”.
Aiemmat ihanteet unohtuvat nopeasti. Olisiko Sanna Marin vielä vuonna 2010 sanonut sikainfluenssan yhteydessä: “Pelko ja uhka ovat aina olleet tehokkaita markkinointikeinoja ja näiden varjolla on helppo myydä kansalle kuin kansalle palanen turvallisuudentunnetta. Massahysterian saavutettua kipupisteensä ei järjelle tai tosiasioille enää ole sijaa julkisessa keskustelussa”, hänen hallituksensa oli jo kauan sitten menettänyt kriittisen etäisyyden, kun korona-pandemiasta alettiin puhua, ja pandemiaa koskeva narratiivi oli näin ollen poliittisesti vakiintunut tiedotusvälineiden levittäessä sitä, ja kaikki siihen kohdistuva kritiikki luokiteltiin välittömästi foliohattu-spektriin.
WEF:n agenttina Sanna Marinin tehtävänä on nyt toteuttaa tavallisten suomalaisten etujen sijaan rahan, eli maailman mahtavimpien yritysten ja niiden toimitusjohtajien etuja. Ei siis ihme, että Marin kutsuttiin Bilderbergin kokoukseen, kuten myös Helsingin Sanomien toimittaja Kaius Niemi. Länsi ja sen “arvot” ovat jo kauan sitten nielaisseet Suomen EU:n kautta, ja Nato-jäsenyys on looginen seuraus oman kulttuurin ja itsenäisyyden hylkäämisestä. Kaikkien elämänalueiden, päiväkodista hautaan, ekonomisointi etenee Suomessakin seitsemän peninkulman saappailla; ei ole muuta jumalaa kuin talouden jumala.
Marinin esiintymisessä jokainen näkee nyt omia käsityksiään “pätevyydestä”. Ihmiset luulevat edelleen, että hallitus tekee työnsä, että valtion instituution elimet ovat luotettavia, että voi istua ja elää omaa elämäänsä miettimättä, onko sanomalehtien kirjoitukset todella totta. “He tietävät, mitä tekevät, sitä varten he ovat siellä.” Niinpä joillekin tuli shokkina nähdä kansainvälisesti katsottuja videoita, joissa railakkaasti juhliva tyttö on Suomen pääministeri. Näin juhlitaan, kun olet 17-vuotias, vanhempasi ovat matkalla ja vedät överit heidän tietämättään. Siinä näyttää ilmenevän eräänlainen kapinallisuus, ilmeisesti myös ylirasitus. Sillä yksi asia on selvä: tuskin kukaan “tavallisesta” maailmasta kykenee ymmärtämään sitä areenaa, jolla Sanna Marin seisoo, sitä likaista alankoa, jonka läpi hän vaeltaa – eikä Marin itse todennäköisesti ole ymmärtänyt lainkaan, millaisiin olosuhteisiin hän oli joutumassa, kun hänet tuotiin tähän virkaan – koska hän oli aivan liian nuori tietääkseen sitä.
Mutta Sanna Marinille pitäisi myös olla selvää, että edustamansa maailma, jossa hän elää, on juureton ja ontto, ja että hän heittää sata vuotta Suomen historiaa ikkunasta ulos.