Kirjoittaja: Stefan Klinkigt
Aiheuttaako maalla sijaitsevien tuulivoimaloiden jatkuvasti kasvava määrä ja tiheys myös ilmastonmuutosta? Lisääntyvä alueellinen lämpeneminen yhdistettynä lisääntyneeseen maaperän kosteuden menetykseen herättää kysymyksiä.
Vaikka tästä tuulivoimaloiden aiheuttamasta kuivumisesta on jo useita tutkimustuloksia, esimerkiksi täällä ja täällä, tiedotusvälineet ovat tässä maassa pitkälti vaiti tästä aiheesta – jos ei oteta huomioon jatkuvaa vetoamista “äärimmäisiin kuivuuskausiin” “ihmisen aiheuttaman ilmastokriisin” seurauksena. Tähän mennessä vain alueelliset tiedotusvälineet ovat kiinnittäneet huomiota tähän ongelmaan. Kaksi vuotta sitten nnz-online kirjoitti:
Saksalaiset tutkijat ovat tiedeportaali “scinexx.de” mukaan todenneet, että Saksan 1300 merelle asennettua tuulivoimalaa ja 29000 maalle asennettua tuulivoimalaa (vuonna 2018) ovat jo aiheuttaneet 0,27 celsiusasteen lisälämpötilan nousun viimeisten viiden vuoden aikana. Jokaisessa suuressa tuulipuistossa ilmakehästä poistuu kosteutta erityisesti kesäisin, ja lisäksi maaperä lämpenee. Tämä todistettiin hollantilaisessa Wageningenin yliopistossa huhtikuussa 2019 julkaistussa tutkimuksessa.
Tuulivoimaloiden läheisyydessä tapahtuvat metereologiset muutokset ovat selvästi havaittavissa vaikutusalueilla, ja ne voidaan jo mitata. Tuulivoimaloiden sijainnin ja maaperän kosteuden välillä voidaan olettaa olevan yhteys esimerkiksi Saksan Thüringenin ja Sachsen-Anhaltin osavaltioiden karttojen perusteella. Jos “Soil Moisture Viewer” -kartta asetetaan päällekkäin vastaavien vuorovaikutteisten karttojen kanssa, jotka kuvaavat tuulivoimaloiden jakautumista kahdessa osavaltiossa, ne korreloivat hyvin laajamittaisesti maaperän kuivuusrasituksen kanssa kahden metrin syvyyteen asti. On hyvin todennäköistä, että mitä korkeammat turbiinien tornit ja mitä suuremmat roottorien halkaisijat ovat, sitä voimakkaampi on niiden sademäärää vähentävä vaikutus.
Koska tuuliturbiini ottaa ilmamassojen liike-energiaa (jota kutsutaan “tuuleksi”) ilmakehästä muuttaakseen sen sähköenergiaksi, turbiinin takana olevan tuulen liike-energia on paljon pienempi, eli se on hidastunut. Tämä aiheuttaa niin sanotun “aallonharjan”, turbulenttisen tuulenpyrstön, joka voi olla useita kilometrejä pitkä. Sekä itse energiantuotanto että tuulivoimaloiden suojanpuoleiset aaltopyörteet hidastavat tuulta laajoilla alueilla. Jos esimerkiksi länsituulet ovat voimakkaita, tuulipuiston itäpuolella puhaltaa vain verrattain laimea tuuli, jolloin maa voi myös lämmetä epäsuoremmin, erityisesti auringon paistaessa. Tämän seurauksena tuulen väheneminen merkitsee vähemmän sadetta ja kosteutta, mutta myös kuivuutta ja kuivaa maaperää, metsien kuolemista, sadonkorjuun vähenemistä ja kasvillisuuden uusiutumisen vähenemistä. Heikentyneet Atlantin matalapainealueet väistyvät staattisten korkeapainealueiden tieltä ja aiheuttavat siten sateiden huomattavaa vähenemistä tai jopa täydellistä puuttumista pidemmäksi ajaksi – erityisesti kasvukauden aikana keväällä.
Historiantutkija Dagmar Jestrzemski viittaa artikkelissaan “Windsterben durch Windkraft” (Tuulikuolema tuulivoiman avulla) Saksan tuulienergialiiton (Bundesverband WindEnergie e.V.) toimeksiannosta 5. lokakuuta 2020 julkaistun Deutsche WindGuardin tutkimuksen “Volllaststunden von Windenergieanlagen an Land – Entwicklung, Einflüsse, Auswirkungen” tuloksiin:
Tämän mukaan tuulivoimaloiden keskimääräinen nimellisteho (MSN) – joka mitataan tuulivoimaloiden nimellistehon ja niiden roottoripinta-alan suhteena – on jatkuvasti heikentynyt Saksassa vuodesta 2012 vuoteen 2019, ja tämä siitä huolimatta, että tuulienergiaa on 20 vuoden ajan imetty yhä tehokkaammin ja nyt jo reilusti yli 200 metrin korkeudesta.
Herää kysymys, milloin vihdoinkin aletaan tutkia avoimesti maapallon tuulitasapainon jatkuvasti lisääntyvää häirintää näiden ilmastonmuutosten mahdollisena syynä. Olen pessimistinen tämän suhteen: Eihän voi eikä saa olla niin, että tuulivoima voi myös osoittautua “ilmastolle haitalliseksi” – missä määrin tahansa – ja aiheuttaa mahdollisesti päinvastaista, kuin mitä vihreät maailmanlaajuiset ilmastopelastajat meille päivittäin lupaavat.
Alkuperäinen teksti julkaistiin 8.7.2022 täällä.