Maailman terveysjärjestön jäsenet Genevessä, Sveitsissä, ovat keskustelleet uudesta pandemiasopimuksesta (Zero draft report of the Working Group on Strengthening WHO Preparedness and Response to Health Emergencies to the Seventy Fifth World Health Assembly). Joidenkin kommentoijien mukaan sopimus voisi syrjäyttää parlamentaarisen demokratian, kansanterveyslait ja ihmisoikeudet 194 maassa.
Pandemiasopimus sisältää 131 ehdotusta kymmenessä laajassa kategoriassa. Teknisesti mikään niistä ei sido jäsenmaita. Pandemiasopimuksen takana olevat konsultit vetoavat jopa “kansalliseen itsemääräämisoikeuteen” sopimuksen vaikutusta rajoittavana tekijänä. Vain yksi ehdotus on todella hälyttävä: suunnitelma vahvistaa “tiedon ja infodemian hallintaan liittyviä lähestymistapoja ja valmiuksia, — jotta voidaan lisätä yleisön luottamusta tietoon, tieteelliseen näyttöön ja kansanterveystoimenpiteisiin sekä torjua virheellistä tietoa ja perusteettomia huhuja”. Tämä säännös koskee yksityisiä, ylikansallisia organisaatioita, ja näin ollen se ohittaa kansallisen suvereniteetin.
Pandemiasopimus on sitä, mitä WHO on jo tehnyt, mutta sitä on vain tehostettu. Mikä on nyt vaakalaudalla, jos sopimus hyväksytään? Allekirjoittamalla pandemiasopimuksen valtion- ja hallitusten päämiehet viestivät, että he sallivat sen, mitä maailma on kokenut kahden viime vuoden aikana COVID-19:n aikana. Kaikki tämä ja paljon muuta.
Tammikuussa 2020 Kiinan kommunistinen puolue määräsi 50 miljoonan asukkaan täydellisen lukituksen Hubein maakunnassa. Pian koko maailma oli ottanut Kiinan reaktiosta mallia, ja vähitellen paikalliset ja kansalliset viranomaiset alkoivat lakkauttaa kansalaistensa oikeuksia. Myöhemmin todistettiin, että kuolleisuus oli alle 0,2 prosenttia ja leviäminen oli alkanut viimeistään marraskuussa 2019. Lukitukset johtivat kuitenkin nälänhätään, ja suhteettoman suuri määrä nuoria kuoli lukitusten seurauksena kaikissa maissa, joissa toteutettiin tiukkoja lukitustoimenpiteitä. Samaan aikaan WHO antoi maailmanlaajuiset ohjeet PCR-testauksesta – käyttäen testejä, joiden väärien positiivisten tulosten osuus vahvistettiin myöhemmin New York Timesissa – mikä johti pian siihen, että miljoonia tapauksia havaittiin kaikissa maissa. Lisäksi WHO antoi jäsenmaille uudet ohjeet hengityskoneiden käytöstä; yli 97 prosenttia yli 65-vuotiaista, joita hengityskoneella hoidettiin näiden ohjeiden mukaisesti, kuoli.
Tämän kuolemantapausten aallon ja hallitusten omaa väestöään vastaan suunnattujen psykologisten terrorikampanjoiden pelossa valtiot eri puolilla läntistä maailmaa ovat ottaneet käyttöön yhä epäliberaalimpia säädöksiä, kuten pakolliset kasvomaskit ja digitaaliset rokotuskortit jokapäiväisissä toiminnoissa. Pienet lapset, joille virus ei käytännössä aiheuttanut mitään vaaraa, menettivät vuosia vuorovaikutusta ja koulunkäyntiä, ja monet joutuivat käyttämään kasvomaskeja tuntikausia joka päivä.
Pandemiasopimuksen todellinen merkitys on siis siinä, että se ratifioi ja vahvistaa kaiken tämän. Se ei kumoa kansallista itsemääräämisoikeutta, koska kansallista itsemääräämisoikeutta ei ole ollut maaliskuun 2020 jälkeen.